Lähtökohtana oli tilojen visuaalisen ilmeen sitominen ympäröivään teolliseen ympäristöön, materiaali- ja väri-ideoita lähiympäristön rakennuksista ottaen. Murrettuja, lämpimiä sävyjä käyttäen niin, että eri kerroksissa on omat tunnusvärinsä. Rakennuksen eri kerroksissa säilytettiin selkeä yhtenäinen ilme, mutta eri virastoilla oli mahdollisus halutessaan tuoda niihin omia visuaalisia elementtejään.
Projektin alkaessa valtion uuden, vielä rakenteilla olevan virastotalon kaikki vuokralaiset eivät olleet tiedossa. Väestörekisterikeskus ja Uudenmaan maistraatti yhdistyivät projetin aikana ja taloon muutti Digi- ja väestötietovirasto, jonka käyttöön tuli iso osa toimistotiloista, sekä yleisölle avoimet asiakaspalvelu- ja vihkitilat.
Kaikkia käyttäjäryhmiä osallistettiin eri virastoille järjestetyissä sisustussuunnittelun työpajoissa, joissa tulevat loppukäyttäjät kertoivat omista toiveista ja tavoitteistaan uusien tilojen suhteen. Huoneakustiset olosuhteet oli monen käytäjän erityinen huolenaihe uusissa tiloissa. Monitilaympäristössä eri tiloihin oli suunniteltava erilaisia käyttötarkoitusta tukevia ratkaisuja. Näitä ratkaisuja olivat muun muassa pintamateriaalien osalta tekstiilimattopinnat lattioissa ja erilaiset akustiset seinäpinnat, sekä kalusteissa tilakohtaisesti toteutetut erilaiset sermikorkeudet sekä verhot.
Akustisina pintoina käytettiin sekä reliefimäisiä, maalattuja akustiikkalevyjä, että suuria valokuvaprinttejä. Yhteiskäyttöisiin tiloihin on tulostettu värikkäitä, abstrakteja kuvatauluja. Digi- ja väestötietovirasto valitsi akustiikkapintoihin kuva-aiheet Suomen eri kansallispuistoista niin, että alimmissa kerroksissa on Etelä-Suomen kansallispuistoja ja kuvataulujen aiheissa edetään kohti pohjoista ja Lappia noustaessa kerroksissa ylöspäin.
